HENGETÖN
Tunturin rinnettä astelee harmaa susi.
Sen askeleissa näkyy kokemus,
ja sen silmistä voi lukea viisauden,
jonka vain erämaa pystyy opettamaan
Susi ymmärtää erämaan hiljaisuuden,
tunturien kuruihin kätketyt tarinat,
jotka veden voima, joen virta
on maailmalle pisaroina levittänyt.
Mutta on sittenkin jotain, jota susi ei ymmärrä.
Jotakin, jota se palaa aina uudestaan hakemaan
Ja sillä on syytä uskoa, että ymmärrys on lähellä.
Lähellä taivasta, tunturin huipulla.
Susi astelee nyt kohti tunturin huippua
Se ei saisi olla täällä - avoimella paikalla
Mutta sittenkin, se haluaa kokea jotain ihmeellistä.
Nähdä ympärilleen huolimatta vaarasta.
Sitten erämaa pysähtyy, häipyy pois
Susi katsahtaa vierelleen ja äkkiä se ei ole yksin
Harmaana varjona sen vierellä on toinen, samanlainen
Kosketus kuonolla ja lämmin katse - sen sydämessä palaa
Mutta susi on sittenkin yksin - se elää muistoaan
joka katosi tunturipuroon, kauan kauan sitten.
Tunturipuro oli kuljettanut erämaan kyyneliä
ja niitä oli ollut paljon
Siihen kyynelten tulvaan, puron yli johtavalle polulle
susi aina muistoissaan palasi
Se ei ymmärtänyt mitä erämaa oli silloin itkenyt
Oliko se itkenyt suden tuskaa jo etukäteen?
Kyyneljoen kuohuihin katosi suden sydämestä pala,
jota se palasi hakemaan tunturin huipulta, löytämättä kuitenkaan
Purojen ja jokien levittäessä sitä pisaroina yli erämaan,
jokien pohjasoraan, josta sen voi huuhtoa hengettöminä esiin.
ENKELI
Ympärillä kuohuu ja kohisee, kylmyyttä ei tunnu
ja päässä on vain yksi ajatus, ylös, ylös
Uudestaan pää painuu, tässä on vain mies ja koski
ei muuta
Jalan alla pyörähtää kivi ja tasapaino katoaa
tämä on taipaleen viimeinen koetus,
Mielessä käy ajatus "Entä jos koski on vahvempi"
Miten käy, kolme lasta ja vaimo,
olisi vielä niin paljon tehtävää, nähtävää
Jostakin tulee voima, joka auttaa miehen ylös
Sen täytyi olla enkeli, jonka lapset hänelle siunasi
Koski oli miestä vahvempi, se vei miehen mennessään
mutta ei veden voimalla, vaan sydämen.
LÄMPÖ
Niin, vesisadetta riittää, mutta siinä on se hyvä puoli
että ei ole itikoita
Silloin kun oikein sataa, on kämpissä paljon tilaa
jota järjestelee lämmin ystävyys kanssaretkeilijää kohtaan.
Tämän sivun kuvat ja runot copyright, Jari Multisilta, 1999.