1. JOHDATUSTA ELEKTRONISEEN VIITTAAMISEEN

1.1. Miksi erillinen opas

Tämä opas syntyi tarpeesta, joka on aistittavissa kirjastojen neuvontapisteissä, opinnäytettään mikroluokassa tekevän opiskelijan kasvoilla, opettajien ja tutkijoiden kahvipöytäkeskusteluissa. Elektronisten julkaisujen merkitys vakavasti otettavina lähteinä kasvaa koko ajan, ja niiden käyttäjät kaipaavat selkeitä ohjeita. Käsissäsi (tai näytölläsi) oleva elektronisen viittaamisen opas pyrkii antamaan systemaattisen kuvan elektronisiin olioihin viittaamisesta, eli siitä miten lähteenä käytetyt elektroniset dokumentit kirjataan lähdeluetteloon. Näitä olioita ovat esimerkiksi tietokannat, tietueet, romput, disketit, tiedostot, www-sivut ja sähköpostiviestit. Oppaan rinnalla kannattaa ja pitääkin käyttää jotain perinteisen viittaamisen opasta, esim. Matti Mälkiän kirjaa Teksti- ja kirjallisuusviitteiden laatiminen, joka paneutuu viittaamiskäytäntöjen nyansseihin syvällisemmin.

Perinteiset kirjallisuusviitteet kohdistuvat fyysisiin olioihin. Viittauksen kohteena oleva kirja tai artikkeli löytyy useimmiten lähimmästä kirjastosta tai kirjakaupasta. Tämä fyysinen, atomeista koostuva ja pysyvä esine on helppo yksilöidä, eikä se ole jatkuvan muutoksen kohteena. Kirjoista on varsin helppo erottaa kannet ja lehdet ja nimiösivulta tekijän tiedot.

Suurimpaan osaan elektronisista julkaisuista ei päde mikään ylläolevista säännönmukaisuuksista. Viittauksen kohteena ollut julkaisu saattaa muuttua tai kadota jo seuraavana päivänä, viitatun asian oikeellisuuden tarkistaminen muuttua mahdottomaksi. Kaikki tieto voidaan saavuttaa periaatteessa sekunneissa, todellisuus on usein toisenlainen.

Elektroninen julkaiseminen lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla. Lähitulevaisuudessa näemme vielä paljon kirjoja ja rinnakkaisjulkaisemista, missä teoksesta julkaistaan sekä elektroninen että paperipohjainen versio. Elektroniset lähteet ovat tulleet osaksi itse kunkin työympäristöä. Pelkästään elektronisten lähteiden pohjalta on toistaiseksi vaikeaa saada mitään järkevää aikaiseksi, mutta niiden käyttäminen tasapuolisesti muiden lähteiden rinnalla on ratkaisevan tärkeää.

1.2. Erot perinteiseen viittaamiseen

Kirjallisuusviitteiden laatiminen on aika tylsää puuhaa. Niiden oikeellisuus on kuitenkin olennainen osa mitä tahansa opinnäytettä tai tieteellistä julkaisua. Perinteisissä viittaamisoppaissa käsitellään jonkin verran myös elektronisiin lähteisiin viittaamista, mutta perin rajoittuneesti. Julkaisutyyppi ja saatavuus esimerkiksi ilmoitetaan vain huomautustiedoissa, jotka eivät ole pakollisia.

Elektroninen viittaaminen tuo uusina tunnistetietoina (tunnistetietoja ovat esimerkiksi tekijä, nimeke ja julkaisija) saatavuuden ja käyttötavan sekä viittauksen ajankohdan. Julkaisutyypin ilmoittaminen on perinteisesti tapahtunut huomautustietojen alueella, elektronisiin lähteisiin viitattaessa sillekin on oma tunnistetietonsa ja paikkansa.

Saatavuus ja käyttötapa -tietoja käytetään viitattaessa tietoverkkojulkaisuihin, esimerkiksi Internet-lähteiden kohdalla käytetään Saatavilla www-muodossa: -merkintää.

Viittauksen ajankohta pitää samoin ilmoittaa verkkojulkaisuihin viitattaessa, tarvittaessa jopa kellonajan tarkkuudella.

Nämä uudet tunnistetiedot tukevat kirjallisuuviitteiden päämäärän toteutumista verkkoympäristöissäkin: niiden tarkoituksena on lisätä kirjoituksen luotettavuutta ja antaa lukijalle välineet, joiden avulla hän voi tarkistaa tehtyjen johtopäätösten oikeellisuuden.

Seuraava luku: 2. Elektroninen viittaminen - Sisällysluettelo -