Kuva 4-1. Esimerkkejä diplomityöarkistoista
Diplomityön suoritusohjeet
Hannu Jaakkola
Tampereen teknillinen yliopisto, Pori
Tietotekniikka
Tulostaminen: Ohje sisältää liitteissä olevat mallisivut linkkeinä kyseisiin kuvatiedostoihin. Mikäli tämä ohje halutaan tulostaa kokonaisuudessaan, on tämän ohjeen lisäksi tulostettava erikseen esimerkkisivuja sisältävä liite. Liite on pdf-muodossa ja tarkoitettu konkretisoimaan ohjeen kuvauksia tutkielman osien rakenteesta.
Liitteen esimerkkisivut ovat peräisin vuonna 1998 hyväksytystä tutkielmasta, jonka käyttöön on saatu tutkielman tekijän lupa. Liite on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan esimerkkinä työn tiettyjen osien teknisestä rakenteesta, ei mallina työn rakenteesta ja kuvattavien kohteiden sisällöstä tai asian käsittelytavasta.
Valmistumiseen liittyvät oppaat ja ohjeet:
- valmistumisvaiheeseen liittyvä opastus ja eri tarpeita palvelevat lomakkeet on koottu verkkosivulle http://www.pori.tut.fi/dikoulutus/valmistu.htm
Sisällysluettelo
Tämän ohjeen ulkoasu noudattaa soveltuvin osin ohjeen
mukaista käytäntöä. Koska tämä ohjeisto
on lähinnä verrattavissa tekniseen raporttiin ja kyse on ohjeen
verkkototeutuksesta, ei dokumentin rakennetta ja yksityiskohtia ole syytä
pitää mallina diplomityölle.
Työnantajaa varten on laadittu erillinen diplomityöohje, jossa selvitetään työnantajan näkökulmasta diplomityöprojektin läpiviemiseen liittyviä seikkoja (Jaakkola Hannu, Diplomityöohjeet työnantajalle)
Tutkintosääntö: Diplomityö on opiskelun loppuvaiheessa tehtävä opinnäyte, jolla opiskelija osoittaa kypsyyttä syventäviin opintoihin liittyvän tehtävän käsittelyssä. Diplomityö tehdään yleensä yhden opiskelijan opinnäytteenä, mutta sellaiseksi voidaan hyväksyä myös ryhmätyö. Tällöin on käytävä ilmi, mikä on kyseisen opiskelijan osuus ryhmätyöstä. Diplomityön laajuus on 20 opintoviikkoa. Osastoneuvosto nimeää diplomityölle yhden tai useamman tarkastajan, arvostelee diplomityön ja päättää sen hyväksymisestä. Diplomityö toimitetaan tarkastajalle, jonka on annettava lausuntonsa siitä osastoneuvostolle kahden viikon kuluessa. Diplomityöstä kirjoitettu tiivistelmä on samalla kirjallinen kypsyysnäyte, jolla opiskelija osoittaa tutkintoon vaadittavan ensimmäisen kotimaisen kielen taidon.
Diplomityö on opintojen loppuvaiheessa tehtävä opinnäyte, jonka tarkoituksena on osoittaa tekijänsä kypsyyttä oman tieteenalansa perusteiden ja alan yleisten tutkimusmetodien hallintaan. Työn aihe valitaan tutkinnon pääaineen alueelta. Yleiseksi käytännöksi on muodostunut, että työ käsittelee tekijän suorittamaa käytännön projektia. Työ voi olla myös pelkästään kirjallisuuteen pohjautuva. Tutkimuksen aihe voi olla lähtöisin joko teollisuudesta tai yliopistosta. Myös siinä tapauksessa, että työ on luonteeltaan soveltava, on siihen sisällytettävä merkittävän laaja aihepiirin kirjallisuuteen perustuva "teoreettinen" tarkastelu. Diplomityö on luonteeltaan tutkimus - ei tekninen raportti - ja sen esitysmuoto, kielen käyttö sekä yleinen rakenne ovat tutkimukselle luonteenomaisia [Eroa tutkielman ja teknisen raportin välillä voidaan luonnehtia seuraavalla tavalla: teknisessä raportissa esitettyjä väitteitä ei tarvitse perustella eikä päätöksenteon perustana käytettyjä kirjallisia lähteitä ole tarvis (yleensä) eritellä; tutkimukselle luonteenomaista puolestaan on ennelta sovittujen muotojen noudattaminen; näitä muotoseikkoja käsitellään tässä ohjeessa] Tekniselle raportille tyypillistä on tiivis esitystapa, joka ei välttämättä täytä sujuvan kirjallisen esityksen vaatimusta.
Diplomityön merkitys kypsyyskokeena koostuu seuraavista tekijöistä:
Opintohallinnon näkökulmasta TTY:n Porin yksikön tietotekniikan opetus kuuluu TTY:n tietotekniikan osastoon, jonka alaisuudessa kaikki diplomitöihin ja tutkintoihin liittyvät hallinnolliset asiat käsitellään.
Diplomityöhön liittyvät toimet on tiivistettynä
koottu taulukkoon 2-1. Eri vaiheita käsitellään yksityiskohtaisesti
jäljempänä.
Taulukko 2-1. Diplomityön ajallinen eteneminen
|
|
|
| Valmentava diplomityöseminaari | |
| Aiheen ja valvojan valinta | |
| Sisällysluettelopalaveri valvojan kanssa | |
| Aiheen vahvistaminen osastoneuvostossa (lomake verkossa) | Välipalaverit valvojan kanssa (tarpeen mukaan) |
| Puurtamista kunnes työ uhkaa valmistua | |
| Työn lopputarkastus (iter!) | |
| Lupa laittaa työ kansiin | |
| Työ jättäminen tarkastettavaksi kahtena kappaleena vähintään kaksi viikkoa ennen osaston kokousta | |
| Arvostelu ja hyväksyminen osastoneuvostossa | |
| Kuohuviinipullo ohjaajille ;-) |
Diplomityön voi aloittaa silloin, kun työn aihepiiriin liittyvät keskeiset opintojaksot on suoritettu. Käytännössä sopivan aiheen (ja työntajan) etsintä on hyvä aloittaa jo hyvissä ajoin. Nyrkkisääntönä yli 100 opintoviikkoa on sopiva ajankohta aloittaa diplomityöhön liittyvät alustavat järjestelyt yliopiston puolella työtä ohjaavan professorin kanssa.
Diplomityöhön liittyy diplomityöseminaari. Seminaarisarjan tarkoitus on valmentaa opiskelijaa diplomityön tekemiseen liittyvissä asioissa ja sen aihepiirejä ovat (vuosittainen vaihtelu on mahdollista) tieteen filosofia, kirjallisen esityksen laatiminen ja englanninkielisen tutkielman kirjoittaminen. Diplomityöseminaariin osallistuminen on pakollista.
Diplomityön tekemisen voi aloittaa silloin, kun työn aihepiiriin liittyvät keskeiset opintojaksot on suoritettu. Diplomityö tehdään tutkinnon pääaineeseen ja sitä ohjaavat pääaineen professori sekä toimeksiantajan edustaja. Aiheen hyväksyttävyydestä diplomityöksi on keskusteltava ohjaavan professorin kanssa. Diplomitöiden aiheet vaihtelevat paljon. Ne voivat sisältää kirjallisuustutkimusta, laitteiden ja ohjelmistojen suunnittelua tai rakentamista, laskentamenetelmien kehittämistä sekä mittausta ja tulosten analysointia, eli yleensä sellaisia tehtäviä, joita tutkimus- ja suunnittelutehtävissä toimiva diplomi-insinööri työssään tekee. Yleiseksi käytännöksi on muodostunut, että diplomityön aihe tulee teollisuudesta. Myös opiskelijan oma kiinnostus johonkin erityiseen tekniseen ongelmaan saattaa olla perusteena aiheen valinnalle. Yliopistossa on jatkuvasti meneillään erilaisia tutkimushankkeita, joista niin ikään saattaa löytyä opiskelijaa kiinnostava tutkimusaihe.
Diplomityön aihe vahvistetaan, kun se on riittävän selvästi hahmottunut ja kun työlle voidaan laatia lyhyt ja selvä otsikko. Työn aiheen hyväksymistä anotaan osastoneuvostolta lomakkeella, jonka saa TTY:n Porin yksikön verkkosivuilta. Tässä yhteydessä osastoneuvosto vahvistaa aiheen ja nimeää sille ohjaavan professorini. Diplomityön nimianomus täytetään kahtena kappaleena, joista toinen jää hyväksynnän jälkeen osaston arkistoon ja toinen palautetaan diplomityön tekijälle. Hyväksytty diplomityön aihe on sitova ja nimeä voidaan muuttaa vain osastonjohtajan suostumuksella.
Diplomityön tekeminen on projekti, jolle laaditaan suunnitelma
ja aikataulu. Työ on tehtävä yleensä kokopäivätyönä
ja sen laajuus on noin kuusi työkuukautta. Työn suunnitelmallinen
ja ripeä eteneminen on yksi arvosteluun vaikuttavista tekijöistä.
Koska diplomityö on kypsyysnäyte, se on pyrittävä tekemään
itsenäisesti.
Diplomityön tekoa ohjaavat TTY:n Porin yksikön puolelta ohjaajaksi
valittu professori sekä toimeksiantajan edustaja. Ohjaajien kanssa
on sovituin aikavälein neuvoteltava työn
edistymisestä ja aikataulukysymyksistä. Työn etenemisen
kannalta on tärkeää noudattaa "jatkuvan dokumentoinnin"
periaatetta eli kirjoittaa työn tulokset niiden
syntyessä.
Työn alkuvaiheessa tärkein tehtävä on aihepiiriin liittyvän kirjallisuuden hankkiminen ja siihen perehtyminen. Riittävien perustietojen hankkimisen jälkeen sovitaan ohjaajan kanssa tutkimusalueen rajaamisesta. Mahdollisimman varhain työn edetessä on hyvä laatia työlle sisällysluettelo, jossa ovat eri lukujen otsikot sekä summittaiset sivumäärät. Laaditusta sisällysluettelosta samoin kuin työn eri osien painotuksesta ja osien sisällöstä tulee keskustella ohjaajien kanssa, koska tässä vaiheessa luodaan perusta työn kirjallisen esityksen rakenteelle.
Kun diplomityön käsikirjoitus (ohjaajan kanssa sovitussa muodossa valmiiksi tulostettuna ja/tai sähköisessä muodossa) on valmistumisvaiheessa, on hyvä keskustella työn ohjaajan kanssa sen sisällöstä, jäsentelystä ja painotuksista. Huolimatta tarkastuksista, joissa keskitytään pääasiassa ohjaamaan työn rakenteen muotoutumista, diplomityön tekijällä on kuitenkin aina yksin vastuu työn laadusta, lopputuloksesta ja ulkoasusta.
Kun diplomityön tekijä on viimeistellyt työn ohjaajien kommenttien mukaisesti lopulliseen muotoonsa, suorittaa ohjaava professori työn alustavan tarkastuksen ja antaa luvan työn tarkastettavaksi jättämiseen. Työ jätetään ohjaajalle sekä paperimuodossa että sähköisenä ohjaajan kanssa sovitulla tavalla. Sähköinen muoto antaa ohjaajalle mahdollisuuden tutkia työn lähdemateriaalin käyttöä (esimerkiksi suora lähdemateriaalin kopiointi).
Työn luovutus tarkastettavaksi ja arvostelu
Kun diplomityön ohjaava professori hyväksyy työn jätettäväksi arvosteltavaksi, työ sidotaan kansiin ja jätetään TTY:n Porin yksikön osastosihteerille kahtena kappaleena. Näistä toinen menee työn ohjanneelle professorille ja toinen Porin tiedekirjastoon (ei luottamuksellisista töistä). Lisäksi työstä jätetään levykkeellä (tai muussa osastosihteerin kanssa sovitussa muodossa) työn tiivistelmä.
Diplomityön arvostelemista ja hyväksymistä pyydetään kirjallisesti osastoneuvostolta (lomakkeen saa TTY:n Porin yksikön verkkosivuilta). Anomuslomake sekä sidotut diplomityöt luovutetaan tarkastusta varten TTY:n Porin yksikön osastosihteerille viimeistään kaksi viikkoa ennen sitä osastoneuvoston kokousta, johon se on tarkoitettu arvosteltavaksi. Ohjaava professori antaa työstä osastoneuvostolle kirjallisen lausuntonsa ja ehdottaa työlle arvosanan; toimeksiantajan ohjaaja antaa osastoneuvostolle kirjallisen lausunnon, mutta ei tee arvosanaehdotusta. Mikäli työ halutaan luottamukselliseksi, diplomityön tekijä pyytää tätä työn tarkastusanomuksessa. Lisäksi toimeksiantajan valmiista diplomityöstä osastoneuvostolle antamassa arvioinnissa (tarkastellaan myöhemmin tässä ohjeessa) perustellaan työn luottamuksellisuuden tarve. Diplomityön tekijällä on oikeus saada lausunnot tietoonsa viikkoa ennen osastoneuvoston kokousta. Työn hyväksymisestä ja arvosanasta päättää osastoneuvosto ohjaavan professorin esityksen pohjalta. Työn tekijä voi esittää osastoneuvostolle eriävän kantansa arvosanaesityksestä joko kirjallisesti tai suullisesti.
Diplomityö on julkinen asiakirja. Sellaisissakin tapauksissa, että työ itsessään sisältää luottamuksellisia tietoja, olisi hyvä pyrkiä kirjoittamaan työ siten, ettei sitä tarvitsisi hakea luottamukselliseksi. Diplomityön tekijän on hyvä tietää, että luottamuksellisuus ei itseisarvoisesti paranna mitenkään työn arvoa: huono luottamuksellinen tutkielma on edelleenkin huono ja hyvä julkinen vastaavasti hyvä julkisuudestaan huolimatta. Hyväksytyistä julkisista diplomitöistä pidetään kappale Porin tiedekirjastossa. Myös luottamukselliset työt siirtyvät kirjaston kokoelmiin sovitun luottamuksellisuusajan päätyttyä. Luottamuksellisuus ei rajoita osastoneuvoston jäsenten oikeutta perehtyä työhön. Osastoneuvoston pöytäkirjaan liitetään diplomityön tiivistelmä ja lausunto, jotka eivät saa sisältää luottamuksellisia tietoja.
Tutkintotodistukseen merkitään diplomityön nimi, arvosana ja ohjaavan professorin nimi. Todistusta suoritetusta diplomi-insinöörin tutkinnosta voi anoa diplomityön hyväksymisen yhteydessä tai myöhemmin. Todistusanomus ja sen liitteet on jätettävä TTY:n Porin yksikön osastosihteerille viimeistään kahta viikkoa ennen osastoneuvoston kokousta (tarvittavat lomakkeet TTY:n Porin yksikön verkkosivuilla).
Tietotekniikan osaston diplomityöhön liittyy kypsyysnäyte, mikäli
Kypsyysnäyte on osoitus käyttää tutkielmaa koskevassa kirjoitustyössä äidinkieltä (suomi). Käytännössä se toteutetaan valvottuna, tutkielman aihepiiriin liittyvänä kirjoituskokeena, johon ohjaaja antaa kolme valinnaista aihetta:
Opiskelija valitsee jonkin annetuista aiheista ja kirjoittaa siitä suomenkielisen esseen, jonka arvioivat sekä tutkielman ohjaaja että suomenkielen opettaja. Arvostelun jälkeen pidetään palautetilaisuus, johon osallistuvat kirjoittajan lisäksi ohjaaja ja suomen kielen opettaja.
Kypsyysnäytettä koskevat ohjeet ovat osaston www-sivulla osoitteessa http://www.cs.tut.fi/~toivakai/kypsyys/ ja kypsyysnäytteen käytäntöjä koskeva ohjeistus TTY:n linkkinä Porin yksikön opiskelijapalveluiden aiheen vahvistamista käsittelevällä sivulla http://www.pori.tut.fi/dikoulutus/aiheohje.htm. Kypsyysnäytteen voi kirjoittaa, kun tutkielman aihe on vahvistettu osastoneuvostossa.
Diplomityön arvosteluun vaikuttavia seikkoja
Tutkintosäännön mukaan opiskelijan on osoitettava kypsyyttä työn käsittelyssä; arvosanaan "kiitettävä" pyrittäessä erityistä kypsyyttä ja arvostelukykyä. Diplomityön aihe ei vaikuta arvosteluun ja kaikissa tapauksissa arvioidaan diplomityöntekijän omaa panosta lopputuloksessa. Työn kypsyys arvioidaan tehtävään paneutumisen, työn laatutekijöiden, omaleimaisuuden ja lopputuloksena syntyneen kirjallisen esityksen perusteella. Laatutekijöitä ovat työn eteneminen hankkeen käynnistämisestä alkaen, ohjaajan rooli lopputuloksen aikaansaamisessa, työlle asetettujen tavoitteiden (tulos, aikataulu) saavuttaminen, osoitettu insinööritaito, itsenäisyys työssä ja mahdollisesti saadut uudet tulokset. Kirjallisessa esityksessä kiinnitetään huomiota sen rakenteen loogisuuteen, johdonmukaisuuteen, ytimekkyyteen ja kieliasuun. Lisäksi otetaan huomioon työn typografinen asu (kuvat, taulukot, taitto) sekä kaavojen, symbolien ja lähdeviitteiden muodollinen esitystapa.
Hyväksytyn diplomityön arvostelussa käytetään tutkintosäännössä mainittuja arvosanoja: kiitettävä (5), erittäin hyvä (4), hyvä (3), erittäin tyydyttävä (2) ja tyydyttävä (1). Osaston tavoitteena on saavuttaa jakauma, jossa arvosanoja 3 ja 4 olisi suurin piirtein yhtä paljon, arvosana 5 varataan suhteellisen harvinaiseksi erinomaisen työn tunnukseksi (n. 5%). Arvosana 2 on vastaavasti suhteellisen harvinainen heikon työn arvosana. Arvosana 1 on poikkeuksellinen. Työn aihe ei sinänsä vaikuta arvosteluun, joskin vaativuus ja laajuus on yksi arvosteluperuste. Osastoneuvoston ohjeen mukaisesti yleisiä arvosanan määräytymisperusteita ovat mm:
Näitä yleisiä periaatteita ohjaava professori täydentää ja soveltaa tutkimusalaansa ja kokemukseensa perustuvilla käytännöillä.Arvosana yksi (tyydyttävä): Arvosanaa yksi ei anneta kuin poikkeustapauksissa. Tällöin työssä on suurehkoja puutteita erityisesti aiheen käsittelyssä. Arvosanaan voidaan päätyä, jos työn tekijä ei ota lainkaan huomioon ohjaajan parannusehdotuksia. Arvosana kaksi (erittäin tyydyttävä): Työn muodollisessa puolessa on joitakin epäjohdonmukaisuuksia ja puutteita, joiden johdosta työ voi olla vaikeaselkoinen. Työ on kaavamainen, pintapuolinen, perusteluiltaan puutteellinen ja epäolennaisia asioita sisältävä. Työn merkitys jää epäselväksi samoin kuin suoritetun työn yhteys teoriaan ja muihin töihin. Tyypillisesti ohjaajan parannusehdotuksia ei ole kiireen tai muun syyn takia täysin toteutettu. Kaiken kaikkiaan työn perusteella tekijä on kyennyt itsenäisesti suorittamaan hänelle annetun tehtävän ja auttavasti raportoimaan sen. Arvosana kolme (hyvä): Työn yleinen mielikuva on hyvä, tekijä osasi tehdä ja raportoida työnsä. Kielenkäyttö ja ulkoasu ovat hyvää tasoa. Aiheen yhteys taustaan on havaittu ja osoitettu, työn rajaus on tarkoituksenmukainen. Työn kohde ja tavoitteet on selvitetty hyvin, muodollinen puoli on lähes moitteeton, vaikka esitystavassa voi olla pieniä epätarkkuuksia. Ohjaaja pystyy helpohkosti esittämään parannusehdotuksia työhön. Työ on selkeä diplomi-insinööritaidon osoitus. Arvosana neljä (erittäin hyvä): Arvosanan 4 työ on erittäin hyvin tehty, ulkoasultaan moitteeton ja osoittaa tekijän itsenäisen otteen ja näkemyksen aiheesta. Siinä hallitaan hyvin raportoinnin käytännöt ja muodolliset seikat, tekijällä on itsenäinen ote ja näkemys asiaan, eikä ulkoasussa ja kielessä esiinny juuri ollenkaan virheitä. Työstä on ohjaajan hyvin vaikea sanoa, miten sitä pitäisi vielä kehittää. Työ on siis erittäin hyvin tehty, mutta siinä ei kuitenkaan ole poikkeuksellista syvyyttä. Arvosana viisi (kiitettävä): Arvosana 5 edellyttää työltä uutuusarvoa, poikkeuksellista syvyyttä, itsenäistä ajattelua ja näkemystä aiheen hallinnassa. Työ on odottamattoman hyvä. Se osoittaa itsenäistä ajattelua ja näkemystä sekä poikkeuksellista syvyyttä aiheen hallinnassa. Muotoseikat, kieliasu jne. on hallittu moitteettomasti. Tunnusomaista on myös työn uutuusarvo: siitä on joko tehty tai siitä voitaisiin tehdä julkaisu tieteellisessä maailmassa (luottamuksellisuuden tms. tämä ei aina ole mahdollista käytännössä). Kiitettävän arvosanan ehdottajan tai hänen edustajansa tulee perustella arvosana kirjallisen lausunnon lisäksi sanallisesti osastoneuvoston kokouksessa.
Diplomityön rakenteen määrittää kaksi tekijää: tekniseen kirjoittamiseen ja tutkielman laatimiseen liittyvät yleiset periaatteet ja varsinainen aiheen käsittely. Yleiseen osuuteen kuuluvat (sijoitettuna kirjalliseen esitykseen seuraavassa järjestyksessä)
(1) kansiAiheen käsittelyn edellyttämät tutkielman osat ovat (sijoitettuna kirjalliseen esitykseen seuraavassa järjestyksessä)
(2) nimiölehti
(3) alkulause
(4) sisällysluettelo
(5) tiivistelmät
(6) lyhenne- ja termiluettelo.
(1) johdantoTyön lukijan kannalta tärkeimmät ja kirjoittamisen kannalta vaikeimmat osat ovat tiivistelmä, johdanto ja yhteenveto. Tiivistelmä on tavallaan mainos, jonka lukemalla potentiaalinen lukija päättää, kiinnostaako työ häntä. Eräässä mielessä se on työn tärkein osuus. Johdanto nimensä mukaisesti johdattaa aiheeseen. Sen tehtävänä on myös esitellä työ lukijalle. Yhteenvedossa kerrotaan tiiviisti työn keskeinen anti ja tulokset sekä arvioidaan työn lopputulosta.
(2) tutkimuksen esittely
(3) lähdeviiteluettelo
(4) liitteet.
Lukijaa aihepiiriin johdattelevien osioiden joukkoon on syytä lisätä myös työn sisällysluettelo ja lähdeluettelo. Sisällysluettelo esittelee työn rakenteen, minkä takia otsikointi on syytä tehdä huolella, ja lähdeluettelon avulla asiantunteva lukija kykenee arvioimaan työn tason tutkimuksena.
Diplomityö sidotaan kansiin A4-koossa. Kanteen on painettava sana "Diplomityö" ja tekijän nimi. Selkämykseen painetaan tekijän nimi ja vuosiluku. Työn kirjoitusasussa (vasen marginaali) on otettava huomioon, että sidonta vaatii sivujen vasemmasta reunasta noin yhden senttimetrin.
Nimiölehden malli on liitteessä.
Alkulauseen tarkoituksena on sitoa tehty tutkielmatyö toteutusympäristöönsä ja taustavoimiinsa. Siinä voidaan lyhyesti kertoa tutkielman käynnistymiseen johtaneet syyt, kuvata sen toteutusorganisaatio sekä erityisesti osoittaa kiitokset rahoitukseen osallistuneille tahoille sekä muille taustavoimille. Tapana on kiittää ohjaajia, työhön vaikuttaneita työtovereita ja mahdollisia muita työn edistymiseen vaikuttaneita. Tutkielmia ei ole tapana omistaa - kuten kirjailijat toisinaan omille teoksilleen tekevät - kenellekään. Alkulauseen loppuun tulee työn valmistumispäiväys (Porissa pp.kk.vvvv) ja kirjoittajan nimi sekä osoite. Alkulauseen malli on liitteessä.
Sisällysluetteloon tulevat (vain) kaikki numeroidut otsikot. Otsikoiden muoto sisällysluettelossa on samanlainen kuin tekstissä (kirjasinlaji, tehostus jne.). Sisällysluettelon lukeminen on helpompaa, kun sivunumeron ja otsikkotekstin lopun väliin jäävä tyhjä rivin osa täytetään sivunumeroon johtavilla kohdistusmerkeillä (esimerkiksi pisteillä). Esimerkki sisällysluettelosta on liitteessä.
Diplomityöhön ei ole tarpeellista laatia erillistä liiteluetteloa, vaan luetella liitteiden otsikot sisällysluettelossa omalla paikallaan samoin kuin luku-, kohta- ja alakohtaotsikotkin.
Diplomityön tiivistelmä esitetään sekä suomeksi (Tiivistelmä) että englanniksi (Abstract). Sisällöltään tiivistelmän ja abstractin on oltava yhtenevät. Tiivistelmän tarkoituksena on antaa opinnäytteestä kiinnostuneille tiivistetty kuva tutkimuksesta. Abstractin kieliasu on syytä tarkastuttaa kieltä hyvin osaavalla henkilöllä (esim. TTY:n Porin yksikön englannin kielen opettajalla). Jätettäessä diplomityö tarkastettavaksi toimitetaan TTY:n Porin yksikön osastosihteerille Tiivistelmä ja Abstract (sen lisäksi, että ne sisältyvät työhön) erikseen paperilla ja levykkeellä.
Tiivistelmäsivun (abstractin) yläosaan sijoitetaan opinnäytettä koskevat bibliografiset tiedot:
Lyhenneluettelo, symbolit ja terminologia
Mikäli työ sisältää runsaasti lyhenteitä, symboleita tai vaikeasti muistettavaa erikoisterminologiaa, voidaan työn lukemista helpottamaan laatia näitä selittävä hakemisto. Termit esiintyvät hakemistossa aakkosjärjestyksessä (liite).
Johdannon tarkoituksena on johdattaa lukija tutkielman aihepiiriin, kertoa lukijalle miksi työ on tehty (motivointi), määritellä työn tavoitteet, aihepiirin rajaus sekä tekninen suoritustapa, ja kuvata työn sisältö. Samalla työ on pyrittävä liittämään aikaisempiin tai mahdollisiin samanaikaisiin alan tutkimuksiin viittaamalla niistä tehtyihin julkaisuihin. Johdannon avulla lukija orientoituu työn lukemiseen. Tämän takia kirjoittajan on syytä laatia johdanto siten, että siitä selviää lukijalle kirjoittajan käyttämä logiikka (työn rakenne, rakenteellisten osien yhteenkuuluvuus jne.).
Johdannosta voidaan erottaa ainakin seuraavat kolme osaa:
Tutkimuksen esittely jakaantuu (aiheesta riippuen eri tavoin)
Soveltava osa alkaa sovelluksen kuvauksella, jatkuu ongelman ratkaisulla (teoriaosan soveltaminen ongelmaan; saattaa sisältää erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen esittelyn, niiden keskinäisen arvioinnin ja lopullisen ratkaisun valinnan perusteineen) ja päättyy yhteenvetoon. Teoriaosan ja soveltavan osan välillä on aina oltava selkeäsidonta. Harvoin on tarvetta esittää laajaa taustatiedonomaista teoriakatsausta, jota ei mitenkään hyödynnetä työn soveltavassa osassa. Yhteenvedossa kootaan työn keskeiset tulokset, arvioidaan tutkimuksen merkitystä sekä pohditaan mahdollisia jatkohankkeita. Yhteenveto ei saa ylittää pituudeltaan kolmea sivua eikä siinä saa esittää uusia asioita, viitata tekstiin eikä se saa sisältää muunkaanlaisia viittauksia.
Sopivaa työn laajuutta on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Työtä kirjoitettaessa on kuitenkin syytä muistaa, että tutkielma osoittaa tekijänsä kyvyn erottaa oleellinen epäoleellisesta. Onnistuminen tässä on yksi työn arvosteluun vaikuttavista tekijöistä. Tarpeeton saman asian toistaminen työn eri kohdissa ja kaikkinainen palaaminen aiemmin esitettyyn, joko sitä tiivistämällä tai laajentamalla, ei ole suotavaa ja heikentää työn arvoa.
Kirjallisten lähteiden käyttöön liittyy joukko muotoseikkoja. Ne kohdistuvat lähdeviittausten tekemiseen, lähteistä käytettävien viitenimien muodostamiseen ja lähdeluettelon muotoon. Muotoa koskevia määräyksiä on käsitelty useissa ohjeistoissa, joista täydellisin lienee American Psychological Associationin julkaisuohjeisto.
Taulukko 3-1. Lähteiden esittäminen lähdeluettelossa
| Julkaisutyyppi | Lähdeviittauksen muoto | Esimerkki |
| Kirja | Tekijä(t) (julkaisuvuosi), Kirjan nimi. Kustannuspaikka: Kustantaja. Sivumäärä. | Eskola, Anttii (1962), Sosiologian
tutkimusmenetelmät. Porvoo: WSOY. 234 s. Ward, P.T., Mellor, S.J. (1985), Structured development for real time systems. Volume 1: Introduction and tools. New York, NY: Yordon Inc. 149 s. |
| Toimitettu teos | Tekijä(t), toim. (julkaisuvuosi), Teoksen nimi,
Kustannuspaikka: Kustantaja. Sivumäärä. Tekijä(t), eds. (julkaisuvuosi), Teoksen nimi. Kustannuspaikka: Kustantaja. Sivumäärä. |
Liinamaa M., Heikkilä M., toim. (1976), Suomen
tieteellisten kirjastojen opas, 5. painos. Helsinki: Suomen tieteellinen
kirjastoseura. 149 s. Jaakkola, H., Kangassalo, H., Kawaguchi, E., eds. (1999), Information modelling and knowledge bases X. Frontiers in Artificial Intelligence and Applications. Amsterdam: IOS Press. 349 s. |
| Artikkeli toimitetussa teoksessa | Kirjoittaja(t) (julkaisuvuosi), Artikkelin nimi. Toimittaja(t) (toim.), Julkaisun nimi. Kustannuspaikka: Kustantaja. Artikkelin sivut teoksessa. | Jaakkola H. (1992), The diffusion of information technology in Finnish industry. Vuori, S., Ylä-Anttila, P.(toim.), Mastering Technology Diffusion - The Finnish Experience. Helsinki: ETLA ja Taloustieto Oy. s. 379-432. |
| Lehtiartikkeli | Kirjoittaja(t) (julkaisuvuosi), Artikkelin nimi. Lehden nimi Vuosikerta, Numero (kuukausi jos tiedossa). Artikkelin sivut lehdessä. | Coen-Porsini, A., Pradella, M., Rossi, M., Mandrioli, D. (2003), A formal approach for designing CORBA-based applications. ACM Transactions on Software Engineering and Methodology 12,2 (April). s. 107-151. |
| Konferenssiesitelmä | Kirjoittaja(t) (julkaisuvuosi), Artikkelin nimi.
Konferenssin nimi, paikka, aika. Julkaisupaikka: Julkaisija. Artikkelin
sivut teoksessa. Kirjoittaja(t) (julkaisuvuosi), Artikkelin nimi. Toimittaja(t) (toim.), Julkaisun nimi. Kustannuspaikka: Kustantaja. Artikkelin sivut teoksessa. |
Jaakkola, H., Latvala, A., Tenhunen, H. (1990),
Adaption of new technologies - The role of information technology in
industry. 20th Anniversary Small Business Seminar, Dublin, sept. 22-25,
1990. Dublin: Irish Management Institute. s. 234-245. Brumen, B., Welzer, T., Jaakkola, H., Golob, I., Rozman, I. (2002), Towards cost-effective construction of classification methods. Teoksessa Kangassalo, H., Jaakkola, H., Kawaguchi ,E., Welzer, T.(eds), Information Modelling and Knowledge Bases XIII. Amsterdam: IOS Press. s. 301-306. |
| Sarjajulkaisu | Tekijä(t) (julkaisuvuosi), Julkaisun nimi. Julkaisupaikka: Julkaisijaorganisaatio. Raporttikoodi. Sivumäärä. | Järvinen, Pertti (1999), Tutkimuksen tekemisestä tietojenkäsittelytieteessä. Tampere: Tampereen yliopisto, Tietojenkäsittelytieteen laitos. Raportti C-1. 40 s. |
| Standardi | Standardin tunnus (julkaisuvuosi), Nimi. Julkaisupaikka: Julkaisija. sivumäärä. | SFS 4175 (1999), Numeroiden ja merkkien konekirjoitus. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto. 15 s. |
| Tutkielma | Tekijä(t) (julkaisuvuosi), Tutkielman nimi. Tutkielman luonne. Julkaisupaikka: julkaisuorganisaatio. Sivumäärä. | Rajala, Pasi (2003), Leikkuupuimurin pöytäautomatiikka. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto, Tietotekniikan osasto. 73 s. |
| Käsikirja | Nimi (julkaisuvuosi). Julkaisija.
Julkaisupaikka: Julkaisija. Sivumäärä. Tekijä(t) (julkaisuvuosi), Oppaan nimi. Julkaisija. Kustannuspaikka: Kustantaja. Sivumäärä. |
MikroMikko 3 Käyttöopas. 8. painos (1987), Nokia
Data Systems. Jyväskylä: Sisäsuomi Oy. 130 s. Jaaksi, A., Style Guide for Object Oriented Analysis and Design. Nokia Networks. Tampere: Nokia Networks. Ei julkinen. 123 s. |
| www-julkaisu | Tekijä(t) (vuosi), Julkaisun nimi. www-osoite. (Hettu: päivämäärä). | Mäenpää, Vilho (2002), Miten tehdä tutkielma toisten kustannuksella. http://www.humpuuki.net/opas.html (24.6.2002). |
Taulukossa 3-2 lähdemerkinnät on opastettu ajatellen tutkielman olevan suomenkielinen. Tutkielman kielen ollessa englanti, on johdonmukaista muuttaa lähteissä olevat viitemerkinnät (toim., s., Teoksessa) englanninkielisiksi (ed. tai eds., p., In). Lähteiden kirjoittamistapa lähdeluettelossa on sama kuin alkuperäisteoksessa (esimerkiksi käytäntö englanninkielisissä artikkelien ja kirjojen nimissä sanojen ison / pienen alkukirjaimen suhteen; ks. taulukon 3-2 lähdemerkinnässä Jaakkola (1992) esiintyvä erilainen kirjoitustapa artikkelin nimen ja kirjan nimen osalta). Toinen vaihtoehto on käyttää systemaattisesti samaa kirjoitustapaa läpi koko lähdeluettelon alkuperäisteoksen kirjoittamiskäytännöstä riippumatta. suomenkielisissä lähteissä ko. ongelmaa ei juurikaan esiinny.
Lähdeluetteloa on syytä kerätä osaksi tutkielman käsikirjoitusta sitä mukaan kuin niitä käytetään. Samoin kun lähdettä tutkielman tekstissä käytetään, on tarkoituksenmukaista käyttää viittauksen yhteydessä heti oikeaa lähdeviittausmerkintää. Taulukon 3-2 suosittelema lähdemerkintäkäytäntö on laadittu siten, että lähteiden lisääntyessä (esimerkiksi samalta tekijältä tulee työn myöhemmässä vaiheessa käyttöön uusia lähteitä) jo käyttöönotetut lähdeviittausmerkinnät pysyvät muuttumattomina. Tiivistäen edellä oleva ohjeeksi: lähdeluetteloa laaditaan koko työn ajan ja lähteet listataan lähteiden mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Lähdeviittaukset tekstissä laaditaan heti ensimmäisestä käyttötilanteesta lähtien oikeaan muotoon. Erinäisille töiden käsikirjoituksissa esiintyville epämääräisille numerointikäytännöille ei siis ole minkäänlaisia perusteita.
Verkosta haettujen www-lähteiden merkitsemiskäytännöstä on vaikea antaa täsmällistä ja yleispätevää ohjetta. Yleissääntönä voidaan pitää kuitenkin sitä, että www-lähteet merkitään kuten muutkin lähteet käyttäen lähteen bibliografisina tietoina www-osoitetta ja hakupäivää, eli
Näitä yleisiä periaatteita soveltaen ja omaa mielikuvitusta käyttäen myös www-sivujen lähdeluettelokäytäntö hakee muotonsa. Sääntöjen tiukan noudattamisen sijasta johdonmukainen käytäntö on kuitenkin pantava etusijalle merkintätapaa pohdittaessa.
Lähteiden merkitsemisen edellytyksenä on, että työn tekijä on itse tutustunut lähteisiin, joihin viittaa. Ellei alkuperäisteosta ole käytettävissä, on mainittava, mistä viite on lainattu (toissijainen lähde). Joskus on hyödyllistä esittää lukijalle myös sellaista aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jota ei suoranaisesti ole käytetty hyväksi kirjoituksen laatimisessa. Tällaisesta lisävalaistukseksi tarkoitetusta kirjallisuudesta on aina muodostettava erillinen kirjallisuusluettelo.
Lähteiden valinnassa on oltava kriittinen. Yleisiä sääntöjä on vaikea antaa, koska lähteiden saatavuus ja luonne vaihtelevat aihepiireittäin. Lähtökohtaisesti tutkimustyössä valideja lähteitä ovat alan kirjallisuus, tieteelliset aikakausilehdet, konferenssijulkaisut, tutkielmat jne. Julkaisemattomat lähteet (esimerkiksi luento- ja kurssimateriaalit, yrityksen sisäiset raportit, manuaalit ja käyttöoppaat) eivät periaatteessa ole soveliaita käytettäväksi. Jos näihin kuitenkin joudutaan turvautumaan, on niiden käytössä osoitettava kriittistä tarkastelutapaa.
WWW-pohjaiset (ja muut sähköisesti saatavilla olevat) lähteet ovat lisääntyneet tutkielmissa. Näiden validisuutta ja käyttöä koskevat samat säännöt kuin kirjallisiakin lähteitä. WWW-sivujen bibliografiset tiedot muodostuvat (julkaisijan ja julkaisupaikan sijasta) www-sivun hakuosoitteesta ja hakuajankohdasta (tai muun sähköisen lähteen identifiointitiedosta). Muuten näitä lähteitä käsitellään kuten muitakin (ks. ohjeet lähteiden merkitsemisestä lähdeluetteloon).
Lähteiden käytön tarkoituksena on tukea tekijän työ muualla tehtyyn tutkimukseen ja muualla saatavilla oleviin tuloksiin, sekä samalla osoittaa, että tekijä tuntee tutkimuksen kohteena olevan aihealueen. Lähteitä EI käytetä kopioimalla siitä suoraan osia omaan työhön, vaan synteesinomaisesti omaan tulkintaan pohjautuen kuvataan lähteen keskeinen sisältö oman työn näkökulmasta. Mikäli johonkin yhteyteen tarvitaan suoraa lainausta lähteestä, on se osoitettava lainausmerkeillä lainatun kohdan ympärillä (esimerkiksi "lainaus"). Lainausta korostamaan voidaan käyttää myös tekstityypin muuntelua.
TTY:n Porin yksiköllä on käytössään järjestelmä, joka antaa tekniset edellytykset työn alkuperäisyyden (lähteiden käyttötapa) tutkimiselle. Järjestelmää käytetään osana diplomityö arviointiprosessia. Lähdeaineiston asiallisen käytön varmistamiseksi ohjaajalla on oikeus saada käyttöönsä tutkielman käsikirjoitus sellaisessa muodossa (työn sähköinen, tekstinkäsittelymuotoinen versio), että plagioinniin (suoran lähteestä kopioinnin) tekninen tutkiminen on mahdollista ja ohjaajalla on oikeus käyttää käsikirjoituksen alkuperäisyyden tutkimiseen käytössään olevia teknisiä apuvälineitä ja palveluita.
Jokaisen diplomityön tekijän on syytä oivaltaa, että plagiointi (toisen tekemän työn erimuotoinen suora hyödyntäminen siten, että hyödynnetyn tuloksen tai kannanoton alkuperä ei käy selvästi ilmi tekstissä, on luvatonta ja tieteellisen tutkimuksen sekä yleisten periaatteiden että etiikan vastaista. Plagiointia koskeva kannanotto on esitetty tämän ohjeen kohdassa 11. Jokaisen diplomityön tekijän on omalta osaltaan kyettävä allekirjoittamaan kohdassa esitetty kannanotto!
Lähdeluettelossa olevaan lähteeseen viitataan tekstissä viitenimellä, joka erotetaan testistä sulkemalla se kaarisulkujen () sisään. Tekstin lähdeviittauksissa on esiinnyttävä (paitsi suppeissa artikkeleissa) myös sivunumero lähdeteoksessa esim. (Hucklin 1991, s. 123).
Kirjallisten ja elektronisten lähteiden viitenimi muodostetaan seuraavasti:
Lähdeluettelossa luetellaan työssä käytetyt kirjalliset ja elektroniset lähdeteokset. Lähdeluettelo laaditaan kirjoituksen loppuun ja se on tehtävä siten, että julkaisut ovat sen perusteella hankittavissa. Julkaisemattomiin töihin ja yksityisiin tiedonantoihin tai asiakirjoihin viittaamista on pyrittävä välttämään. Lähteet kirjataan lähdeluetteloon silloin, kun siihen viittaava tekstinosa kirjoitetaan ts. lähdeluettelon on työn edetessä oltava jatkuvasti ajan tasalla; samalla laitetaan tekstiin lähdeviittaus, viitenimi, kyseiseen lähteeseen.
Lähdeluettelo laaditaan esittämällä lähteet aakkosjärjestyksessä tekijöiden nimen mukaan. Samana vuonna ilmestyneet saman tekijän lähteet erotetaan toisistaan vuosilukuun liitettävällä kirjaimella (a, b, ...) seuraavasti:
Hucklin, Thomas, Olsen, Leslie A. (1991), Technical writing and professional communication for non-native speakers of English. Second international edition. McGraw-Hill. 345 s.
Hucklin, Thomas, Olsen, Leslie A. (1991a), Yet another guide for technical writing and professional communication for non-native speakers of English. Nepal: Trush Inc. 5 s.
Lähdeluetteloon eri tyyppisistä teoksista tarvittavat viitetiedot vaihtelevat teostyypeittäin. Liitteessä on esimerkki lähdeluettelosta. Ohjeita sovellettaessa on syytä käyttää luovaa mielikuvitusta. Sama koskee lähdeluettelossa pilkkujen, pisteiden sekä muiden erottimien määrää ja paikkaa. Oleellista on pysyminen johdonmukaisesti omaksutussa käytännössä.
Liitteinä voidaan esittää esimerkiksi yhtälöiden laajahkoja johtoja, keskeisen algoritmin toteutus ohjelmointikielellä, esimerkkisyötteitä ja -tulosteita, käyttöliittymänäyttöjä, ote työhön liittyvästä standardista, ohjelmiston käyttöohje, työn yhteydessä syntynyt empiirinen tieto tai kyselyn tulokset, monimutkaiset käsite- ja tietovuokaaviot jne. Myös mittausten ym. kokeiden yksityiskohtainen selostus sopii yleensä parhaiten liitteeksi. Diplomityön loppuun voi liittää piirustuksia tai niiden jäljennöksiä, jos ne muodostavat olennaisen osan työstä. Liitteet numeroidaan juoksevasti siinä järjestyksessä kuin ne esiintyvät tekstissä. Liitteiden sivunumerointi voi olla jatkoa tekstin sivunumeroinnille. Lisäksi / vaihtoehtoisesti voidaan käyttää liitteiden sisäistä sivunumerointia (esimerkiksi Liite 1-1, Liite 1-2, ....). Kaikkiin liitteisiin on oltava viittaus tekstissä.
4 Kirjallisen esityksen laatimisen periaatteita
Työn rakenteeseen liittyviä periaatteita
Diplomityön ulkoasulle perustan määrittää tämä diplomityöohje. Aikaisemmin tehtyihin diplomitöihin on hyvä tutustua, mutta niiden rakenteen ja muotoseikkojen suhteen on syytä olla kriittinen, että virheellisistä ratkaisumalleista ei pääsisi syntymään kansanperinnettä.
Diplomityön teksti kannattaa kirjoittaa samalla kun tekee siihen liittyvää työtä. Usein työn teettäjän kiinnostus diplomityöntekijän kirjallista harrastusta kohtaan lopahtaa, kun työ on yrityksen kannalta valmis. Jossain määrin pitää paikkansa, että tiivistelmä, johdanto ja yhteenveto kirjoitetaan viimeksi. Muut luvut syntyvät työn etenemisjärjestyksessä lopputulosta iteroiden.
Diplomityön pituudelle on vaikea antaa täsmällisiä rajoja. Normaali pituus nykyisillä tekstinkäsittelyjärjestelmillä on n. 50 sivua. Yleiset asetusohjeet voidaan tiivistää seuraavasti: fonttikoko 12, riviväli 1, täysilevyinen palsta, vasen reuna suora, oikeaa reunaa ei ole tarpeen tasata, kappaleet erotetaan riviväliä suuremmalla välillä (esimerkiksi tyhjä rivi). Tekstinkäsittelyjärjestelmien standardiasetukset ovat yleensä sellaisenaan käyttökelpoisia. Pituus ei ole kriittinen tekijä, mutta yli 100 sivun diplomityössä on todennäköisesti jotain epäoleellista ja karsittavaa. Työn ulkoasuun ja rakenteeseen kannattaa paneutua heti työn kirjoittamisen alkuvaiheessa, koska
Lukujen numerointi on usein kaksitasoinen, kolmannen tason numerointia saattaa harkita ja neljännen tason numerointi on yleensä osoitus työn virheellisestä jäsentelystä. Jäsenneltäessä lukua kohtiin, on jäsentelyn tuloksena synnyttävä vähintään kaksi kohtaa (vastaavasti jäsenneltäessä kohtaa alakohtiin), koska muuten jäsentely on tarpeeton. Luku-, kohta- ja alakohtajäsentelyn ohella (sijasta) työn jäsentelyä voidaan tehdä käyttämällä numeroimattomia korostusotsikoita tekstissä (nämä eivät tule sisällysluetteloon; käytäntöä on noudatettu tässä ohjeessa) sekä kappaleisiin sisältyviä tekstikorostuksia. Molemmat keinot kiinnittävät lukijan huomiota kirjoittajan haluamalla tavalla ja parantavat tekstin luettavuutta myös jäsentelymielessä.
Luku- ja kohtajaon yleisperiaatteena voidaan pitää sääntöä, että jokaisen sisällysluetteloon tulevan rakenneosan (luku, kohta, alakohta) on työssä oltava vähintään yhden sivun mittainen. Mikäli näin ei ole, on yleensä kyse puutteellisesta jäsentelystä, jossa muita korostuskeinoja, kuin luku-, kohta- ja alakohtaotsikointia käyttäen saataisiin aikaan parempi lopputulos. Vaihtoehtoina em. otsikointitavoille on tekstikorostusten käyttö tai rakenteellisen osan sisäiset numeroimattomat väliotsikot.
Työhön tulevien (sisällysluettelossa esiintyvien numeroitujen) lukujen, kohtien ja alakohtien pituuden on oltava vähintään yksi sivu. Mikäli ko. osiot ovat lyhyempiä, otsikoitu asema on annettu työn kannalta liian pienelle asiakokonaisuudelle ja vaihtoehtoisena ratkaisuna olisi syytä harkita kevyempää otsikointimenettelyä (väliotsikot, tekstikorostukset, tms. Lopputulos on helppo tarkastaa sisällysluettelosta: jos siinä on useilla samantasoisilla otsikoilla sama sivunumero, on todennäköisesti kyseessä työn rakenteen näkökulmasta huonosta jäsentelystä.
Työn on oltava rakenteeltaan tasapainoinen, mikä merkitsee lukujen, kohtien ja alakohtien pituuden tasapainoisuutta. Kappalepituuden on oltava hyvän kirjoituskäytännön mukainen. Se ei milloinkaan muodostu 1-3:sta virkkeesta. Harvemmin on myös tarvetta kirjoittaa yhden kappaleen mittaisia lukuja, kohtia tai alakohtia - kyseessä on tällöin työn jäsentelyn virheellisyys.
Tutkielman sivunumerointi alkaa johdannosta (1) ja sitä edeltävät sivut numeroidaan roomalaisilla numeroilla pienillä kirjaimilla alkaen nimiösivusta (i). Liitesivujen sivunumerointia käsiteltiin edellä.
Esitystapaan liittyviä periaatteita
Diplomityö kirjoitetaan teknillisen koulutuksen saanutta lukijakuntaa varten. Esityksessä on vältettävä tälle lukijakunnalle tuttujen asioiden laajaa ja tarpeetonta käsittelyä. On varottava kirjoittamasta sellaista, mitä työn tekijä ei tunne tai ei ole tarkastanut kirjallisuudesta. Kirjoituksessa on pyrittävä selkeään esitystapaan eli on vältettävä pitkiä ja mutkikkaita virkkeitä, vaikeatajuisia rakenteita, epäolennaisia yksityiskohtia ja turhaa sanahelinää. Kirjoituksessa on käytettävä standardoitua tai muuten vakiintunutta teknillistä sanastoa. Mikäli suomenkielinen termi ei ole vakiintunut, ensimmäisellä esiintymiskerralla on mainittava vastaava vieraskielinen termi. Samoin lyhenteiden yhteydessä on mainittava lyhentämätön muoto. Epäselvissä tapauksissa on syytä keskustella työn ohjaajan kanssa. Työn kieliasu vaikuttaa arvosanaan.
Työn kirjoittamisessa noudatetaan standardoitua kirjoitusmallia ja kirjoittajan on oltava johdonmukainen valitsemissaan käytännöissä läpi koko työn. Alla on lueteltu joitain työn kirjoittamiseen liittyviä periaatteita:
Diplomityö kirjoitetaan suomeksi tai englanniksi. Ylioppilastutkinnon suorittaneilla ylioppilastutkinto ja diplomityö antavat yhdessä virallisesti täydellisen kielitaidon mainitussa kielessä. Kansainvälisissä yrityksissä ja projekteissa virallinen dokumentointikieli on englanti. Tällöin myös diplomityön kirjoittaminen ko. kielellä on luonnollista. Kielitaidon osoittamiseen liittyy TTY:ssa kypsyyskoekäytäntö, josta ohjeet on annettu toisaalla tässä dokumentissa.
Kuvat on laadittava vakiintunutta piirustustapaa ja piirustusstandardeja noudattaen. Kuvat nimetään numerolla ja lyhyellä selitystekstillä. Yritysten ja laitosten piirustuksia ei saa käyttää ilman asianomaista lupaa. Kuvan numero ja selitysteksti sijoitetaan kuvan alle.
Joustava kuvien numerointikäytäntö on numeroida kuvat juoksevasti kunkin luvun sisällä (Kuva 4-1). Näin meneteltäessä kuvien lisääminen tai poistaminen ei aiheuta muutoksia yli lukurajojen. Kaikkiin työssä esiintyviin kuviin on syytä viitata tekstistä, vaikka niiden liittymäkohta tekstiin olisikin ilmeinen. Kuvien sanoman perillemenon takaamiseksi on myös tekstissä syytä selittää kuvan keskeinen sisältö - kuvat sellaisenaan ovat äärimmäisen harvoin sellaisenaan riittävän informatiivisia.
Kuvien on oltava selkeitä ja luettavia (huom! kirjasinkoko). Värillisten kuvien ja valokuvien käyttö diplomityössä on työn pienen painosmäärän takia myös mahdollista.
Mikäli kuvaan sisältyy koordinaatistokuvaajia (esim. xy-, xyz- koordinaatistossa), on koordinaateille annettava nimet ja niiden arvoasteikko on oltava näkyvissä. Kuvien kieli on sama kuin diplomityön kieli ja kuvaan on aina oltava viittaus tekstissä. Kuva ilman sitä tekstissä käsittelevää selitystä ei ole perusteltu.
Taulukot esitetään tekstin yhteydessä tai liitteinä. Ne numeroidaan ja varustetaan lyhyellä selitystekstillä. Numero ja selitysteksti sijoitetaan taulukon yläpuolelle. Joustava taulukoiden numerointikäytäntö on numeroida ne juoksevasti kunkin luvun sisällä (Taulukko 4-1). Näin meneteltäessä taulukoiden lisääminen tai poistaminen ei aiheuta muutoksia yli lukurajojen.
Kaikkiin työssä esiintyviin taulukoihin on tekstissä viitattava. Samoin kuin kuvien osalta todettiin, taulukko ilman tekstissä sen sanomaan liittyvää selitystä on perusteeton.
Alaviitteitä käytetään tekstiin liittyvien sisältyvien lisäselitteiden esittämiseen. Lisäselitteiden esittämiseen on mahdollista hyödyntää monia muitakin käytäntöjä: selitteen sisällyttäminen tekstiin sellaisenaan, sulutettuna tai erilaisella tekstityypillä esitettynä. Muihin esityskäytäntöihon verrattuna alaviitteiden etu on siinä, että se ei keskeytä varsinaista tekstin esitysrakennetta ja näin varsinainen sanoman esittäminen ei häiriinny. Useimmat tekstinkäsittelyjärjestelmät ylläpitävät automaattisesti alaviitteiden numeroinnin sekä sivuille asettelun. Alaviitteiden käytön yksityiskohdat määräytyvät näin ollen pitkälti tekstinkäsittelyjärjestelmän ominaisuuksien mukaisiksi. Alaviiteteksti saa olla useita virkkeitä pitkä. Ei tietenkään ole toivottavaa, että alaviiteosa kasvaa sivulla tekstiosaan verrattuna kovin pitkäksi.
Alaviitteiden numeroinnissa suositeltava käytäntö on juokseva alaviitenumero läpi koko tekstin (sivukohtaisen juoksevan numeroinnin sijasta). Näin vältytään tekstinkäsittelyjärjestelmän automaattisen sivuasettelun synnyttämistä epäjohdonmukaisuuksista, koska joissain tilanteissa alaviite saattaa siirtyä eri sivulle, kuin itse viittaus.
Matemaattiset symbolit ja kaavat
Matemaattisessa esityksessä on käytettävä SI-mittayksikköjärjestelmää sekä standardisoituja merkkejä tai niiden puuttuessa muita vakiintuneita merkkejä ja vasta viime kädessä omatekoisia merkkejä. Suureen symbolin nimi on mainittava, kun se esiintyy tekstissä ensimmäisen kerran ja sama voidaan toistaa harkinnan mukaan myöhemminkin. Symboleista, yksiköistä ja lyhenteistä voi laatia luettelon, joka sijoitetaan sisällysluettelon jälkeen. Symbolikäytännön on oltava johdonmukainen läpi koko diplomityön.
Matemaattiset kaavat on syytä numeroida juoksevasti (luvun sisällä). Numero liitetään kaavan kanssa samalle tasolle kaavan jälkeen:
 |
(4-1) |
Seuraavaan luetteloon on koottu diplomitöitä lukiessa vastaantulleita havaintoja:
Porin tiedekirjastolla on omissa kokoelmissaan keskeisimpiä tietotekniikka-alan kirjoja ja aikakausijulkaisuja. Kaukolainana voi lainata kirjallisuutta ja tilata artikkelien valokopioita muista kirjastoista (kautta maailman). Etsittäessä omaan tutkimukseen liittyvää kirjallisuutta voidaan käyttää informaatiopalvelua, jonka avulla lähdeviitteitä voidaan aihealueen määrityksen perusteella etsiä maailmanlaajuisesti eri tietokannoista Sekä kaukolaina että informaatiopalvelu ovat maksullisia käyttäjälle. Oman kirjaston ohella saattaa olla tarpeen tutustua muiden yliopistokirjastojen antiin. Kirjaston palveluista saa lisätietoja kirjaston neuvonnasta.
Diplomityön tekemisessä on pitkään ollut perinteenä tehdä työ palkallisena tai apurahan turvin - joka tapauksessa jonkinlaista elannon turvaavaa rahoitusta vastaan. Erilaisia vaihtoehtoja ovat
Diplomi-insinöörin tutkinnosta voi jatkaa opintoja tekniikan lisensiaatin ja tekniikan (ja filosofian) tohtorin tutkintoihin. Tutkintoon vahvistetaan opinto-ohjelma. Tutkinnon rakennetta koskevia määräyksiä löytyy jatko-opiskelijan oppaasta. Opinnot suoritetaan jatko-opintoihin hyväksyttävillä kursseilla, kirjatenteillä ja muilla ohjaajan kanssa erikseen sovittavilla suorituksilla. Tutkintoon liittyvä opintosuunnitelma voidaan laatia joustavasti täyttämään opiskelijan tarpeet parhaalla mahdollisella tavalla. Jatkotutkintoihin ei voi sisällyttää perus- ja aineopintotasoisia opintoja, joskin niitä saatetaan joissain tapauksissa (kun opiskelija tulee ulkopuolisesta koulutusohjelmasta) vaatia suoritettavaksi "täydentävinä" taso-opintoina. Näistä ei tällöin kirjata suorituspisteitä itse tutkintoon. Jatko-opiskelu ei edellytä (ainakaan alkuvaiheessa) päätoimista opiskelua, joskin mahdollisuus keskittyä päätoimisesti jatko-opintojen tekemiseen nopeuttaa tutkinnon suoritusaikaa. Etenkin tutkimustyön käynnistämisen jälkeen muutaman kuukauden opintovapaa on järkevä ratkaisu.
Jatko-opiskeluun liittyvistä yksityiskohdista antavat lisätietoja TTY:n Porin yksikön osastosihteeri ja oppiaineiden professorit. Jatko-opiskelua koskevia ohjeita ja tietoa on saatavissa TTY:n Porin yksikön jatko-opiskelijan oppaasta sekä TTY:n Porin yksikön tohtorikoulun verkkosivuilta (linkki jatkokoulutus).
Kokemusperäisiä ohjeita tutkimustyön tueksi (kirjasta Murphyn lait)
Tämän luvun ohjeista tuskin on hyötyä missään :-).
Hyviä ohjelinkkejä ovat mm. seuraavat
Tätä ohjetta kirjoitettaessa on käytetty apuna kirjaa
Hucklin, Thomas N., Olsen, Leslie A. (1991), Technical writing and professional communication for non-native speakers of English. Second international edition. McGraw-Hill Inc. 746 s.
Käyttökelpoinen tutkimuksen kirjoittamisen tuki on myös teos
Gibaldi, J. (2003), MLA Handbook for writers of research papers. Second Edition. New York: The Modern Language Association of America. 360 s.
Tutkimuksen tekemiseen liittyvää kirjallisuutta on saatavilla runsaasti. Tutustumisen arvoinen perusteos on esimerkiksi
Järvinen, Pertti, Järvinen, Annikki, (2000), Tutkimustyön metodeista. Tampere: Opinpaja Oy.
Suomenkielen kommervenkkeihin puolestaan voi tutustua esimerkiksi kirjasta
Iisa, K., Oittinen, H., Piehl, A.(1999), Kielenhuollon käsikirja. Helsinki: Yrityskirjat Oy. 342 s.
10 Diplomityön laadunvarmistus
Hyvä työskentelykäytäntö edellyttää, että opiskelija tarkastaa itse työnsä huolellisesti itse ennen sen antamista ohjaajalle luettavaksi. Apuna tarkastustyössä voi käyttää alla olevaa tarkastuslistaa, joka on kokemusperäinen kokoelma tyypillisiä korjauspalautteen aiheita (HJ). Opiskelijan on jättäessään tutkielma tarkastettavaksi hyvällä omallatunnolla kyettävä palauttamaan tarkastuslista, jossa jokaiseen kysymykseen on annettu vastau "KYLLÄ"
Diplomityön palautetta voi odottaa saavansa esimerkiksi seuraavan puuteluettelon muodossa (HJ) asteikolla (OK / Pieniä puutteita / Vakavia puutteita)
There are several types of plagiarism (Cecilia Barnbaum, http://www.valdosta.edu/˜cbarnbau/personal/plagiarism.htm)
[haettu 20.5.2002]:
· Copy & Paste plagiarism,
· Word Switch plagiarism,
· Style plagiarism,
· Metaphor plagiarism and
· Idea plagiarism
1. Copy & Paste plagiarism is:
2. Word switch plagiarism is:
To avoid copy & paste plagiarism, any time you lift a sentence or significant phrase from a source, you MUST use quotation marks and cite the author and article.Copying text from a source, only making minor changes to it. Such changes include switching word order or using synonyms.
3. Style plagiarism means:
4. Metaphor plagiarism means:
5. Idea plagiarism means:
I have read and understood the description of all types of plagiarism
mentioned in paragraphs 1 to 5. I know that none of these types of plagiarism
is allowed.
______________________________________
Date and Signature